Ollaan kyllä tähänkin asti ulkoiltu aika normaalisti, pennuntahtisesti. 1.5km rauhallisia kävelyitä lähistöllä pisimmillään, pääosin semmosia 500m tutkimusmatkoja, että oma alue tulee tutuksi.
Rafi on vähän nössö poika ulkona vielä, mikä toki ihan ymmärrettävää tossa iässä, mutta esim tarpeitaan ei vielä uskalla tehdä koti nurkkia pidemmälle. Nyt oon kyllä ihan tietoisesti alkanut pidentää ulkoiluita silläkin, että se pissahätä yllättää myös vähän kauempana, vaikka toisaalta myös luotan siihen, että iän myötä se turvallinen reviirikin pojalla kasvaa.
Oon vissiin ite vähän sitä koulukuntaa, että aloitan pennun kanssa ulkoilun heti, enkä rokotusten jälkeen ja samaten koulutus nyt, eikä 6kk jälkeen. Edellä mainituista oon lueskellut paljon ja ne kyllä menee itseltä ohi ja lujaa, että kaikki tuo aloitettaisiin vasta aikaisintaan 4kk iän jälkeen. En tiedä tuleeko sekin entisistä ongelmakoiristani, mutta tän pennun kanssa ollaan kyllä alotettu kaikki päivästä yksi alkaen, pennuntahtisesti toki. Nukkuminen on about yhtä tärkeää kuin uuden oppiminen ja tuppaa meneen suhteessa 1:5. Yksi tunti oppimista ja viisi unta.
Ulkona oon pitänyt ennen rokotuksia huolen siitä, ettei pentu jää suuremmin haistelemaan muiden jätöksiä, muut koirat ohitetaan ilman kontaktia ja kotiin tullessa koira putsataan huolellisesti.
Nyt ollaan kuitenkin jo kerran päästy tutustumaan toiseen koiraan ja tottuneena rauhallisiin ohituksiin, Rafi tervehtikin ilahduttavan neutraalista, pari nenäpusua ja haistelua, ja sitten olikin jo kiinnostavampaa hakea omistajalta rapsuja.
Yks mitä oon kans tän kanssa osannut nyt alusta asti vahvistaa, on se kontaktin ottaminen minuun ulkonakin ja samojen asioiden tekeminen ulkona kuin mitä luonnistuu sisätiloissakin. Kaksoset oli vähän hirmuja ulkona, aluksi aivan kamalia remmiräyhöjä ja muutenkin asenne oli vähän luokkaa "me vastaan muu maailma". Näidenkin piirteiden helpottuessa ajan ja koulutuksen myötä, pysyivät molemmat koirat silti sen verran varautuneena ja valppaina ulkona, että oli haastavampaa saada tavallisia "istu" ja "odota" käskyjä enempiä onnistumaan, toisaalta eipä niiden kanssa ollut tarvettakaan.
Rafin kanssa haluan silti tässä parantaa. Sisätiloissa poika kulkee jo ihan hienosti edestakaisin olkkarin ja eteisen väliä mua seuraten, mutta noin yleisesti aatellen harjoittelu on vielä alussa. Nytpä juuri kun se ulkomaailma alkaa eniten kiinnostaa, pitää eniten painottaakin sitä kontaktin ottamista.
Kuten kuvistakin jo näkee, ollaan päästy eroon flexistä ja otinpa puolikuristavan pannankin käyttööni. Se on mun mielestä ehdottomasti paras panta, se ei oikein kulkevan koiran kaulassa edes juurikaan tunnu, mutta ilmoittaa koiralle heti kun hihna kiristyy - eikä silti kurista. Toki joutuu useamman pannan ostamaan verraten tavalliseen solkipantaan tai täyskuristavaan, koska puolikuristavan täytyy olla koko ajan juuri oikeankokoinen, ettei koira pääse siitä pois ja ettei se vastapainona sitten myöskään kurista.
Hihnakäytös mun mielestä Rafilla onkin todella hyvä, varsinkin ikäänsä nähden. Ulkona liikkuu yhä pääosin puheen varassa, vaikka muu maailmakin on alkanut kiinnostaa enemmän. Aika hyvin Rafi tuntuu ymmärtävän mun hihnaperiaatteen: jos hihna pysyy löysänä, pääsee kauemmas ja voi jäädä haistelemaan, jos hihna on kireenä, matka käy kovin hitaaksi ja tylsäksi.
Viime reissulla päästikin jo mettätielle asti (sinne on meidän kotitalolta n. 700m) ja kierrettiinkin hyvä 2.5km lenkki rauhallista tahtia. Odotan kyllä innolla, että Rafi kasvaa ja sen kanssa pääsee ihan kunnon pitkille lenkeille, mutta siihen asti kyllä nyt jo nämä 2-3km rauhalliset käpsyttelytkin on kivoja.
Valokuvaamisesta Rafilla olis ilmeestä päätellen varmaan pari valittua sanaa sanottavana.
Ens kertaan!
No comments:
Post a Comment