Pelkkää korvia ja tassuja.

Tän hetken mitat heti alkuunsa (pitäisi kerätä nämä jonnekin sivupalkkiin), poju 14 viikkoa ja 15.5kg ja 48cm.

Turkkiaan Rafi alkoi vaihtaa näemmä, poju on tummunut aivan silmissä siitä kermanvaaleasta. Kauluri on mustunut kunnolla ja muutoin on mustan/kermanvaalean sekoitteinen, eli aika ruskeelta näyttää. Saa nähdä millaiseksi lopulta jää. Nytkin Rafilla on ollut kovin lyhyt turkki, vaikka isällään esim on kunnon paksu ja pitkä malamuuttimainen karva, taitaa Rafi tulla lyhytkarvaisempaan emäänsä.

Koiran lisäksi kasvaa meidän ulkoilumatkat, totuttiin hyvin kävelemään pojan kanssa 3km lenkkejä jo, kun tajusin ihan vahingossa, että mehän kävelläänkin jo 6km lenkkejä. En oo sitten tahtia viittiny enää himmailla, kun tuo niin mielellään kulkee noilla mettäpoluilla useampaakin kilsaa. Luotan siihen, että pentu kyllä heittäytyy maate jos ei jaksa kulkea. 

 (yllä oleva on muuten ihan turha kuva, mutta tuosta näkee turkin muutoksen)

Kaikkein ihaninta tässä pentuarjessa on ehkä pentu ja lapset. Tuo kolmikko on jo nyt niin tiivis, Rafi on oppinut tosi hyvin oleen lasten kanssa ja lapset Rafin, noi suorastaan kasvaa toisiinsa kiinni. Täysin erilaista kuin kahden aikuisen koiran kanssa, joiden keskelle syntyy kaksi lasta, silloin pitää koiran tottua muutoksiin ja toisaalta taas meidän aikuistan niin eri tavalla pitää huoli koirien rauhasta ja omasta tilasta. Nää kolme jotenkin oppii keskenään antamaan sen tilan toisilleen, ei tarvii itse paljoa rajoja asettaa, vähän ohjata välillä. 

"Koiralle unirauha," on meillä ehkä tutuin hokema mitä pentuun ja lapsiin tulee, ja esikoiselle onkin tullut erittäin tärkeäksi taata pennulle sen rauha nukkua. Tämä toki lapsen maailmassa tarkoittaa sitä, että useimmiten koiran luokse raahataan tyyny ja peitto ja käydään viereen makaamaan, pikkusisko tietty perässä, mutta eipä tuo näytä pentua häiritsevän. 

Pennulle pitää toki myös lukea iltasatu.

 

On se vielä ihan vauva silti.

Sellaiset väliaikakuulumiset tällä kertaa, kauheasti ei ole mitään uutta ollut, koiran kanssa totutellaan arkeen ja hyvin on tottunut jo bussimatkoihin ja kotitokoilukin menee hyvin, kohta voidaan jo siirtyä uloskin treenaamaan. Sen verran varmaan tulevaisuudessa löytyykin asiaa, kun ajattelin aloittaa jäljestämisen Rafin kanssa, on toi riistavietti niin voimakkaan oloinen koirassa. Se pitää vielä päättää, että verijälkeä vai PK-jälkeä. Molemmissa on puolensa, enkä kyllä rehellisesti sanottuna ole edes perehtynyt, poissulkevatko ne kuinka toisiaan, tuskinpa, mutta joka tapauksessa toinen pitää juuri nyt valita, millä aloittaa.