Koirapuistossa.

Jee, kerrankin voin sanoa, ettei poju oo kasvanut hetkeen - korkeutta ainakaan. Tuoreimmat mitat on sama 53cm ja 20kg, massakausi menossa siis. Toki noi korkeudet tulee mitattua aina silleen pikaisesti, että voi olla turkkilisä joskus mukana.

Käytiin tänään heti aamusta pienemmän taaperon ja koiran kanssa koirapuistossa. En oo suuri koirapuistojen suosija, mutta koska semmoinen tuossa lähellä on ja rauhallinen ajankohta, niin käytiin vähän katsomassa miten Rafi viihtyy. Taaperokin kulki näppärästi kantorepussa selässä.

Täytyy kyllä sanoa, että kyllä se vaan komistuu päivä päivältä. Ja tummuu!

Hyvin on tokoilutreenit liinan kanssa toimineet, kun vapaanakin Rafi kulki pitkän aikaa vierellä tai vain muutaman metrin päässä. Sai ihan kunnolla innostaa, ennen kuin poju tajusi alkaa juosta ja voi niitä onnen loikkia pitkin poikin. Kivan mettäissäkin tuo läheisin koirapuisto, kauempana on vähän isompi, pitää sielläkin varmaan käydä.

Toivon, että nää aamut olisi puistoissa jatkossakin rauhallisia, niin tulisi käytyä ihan mielellään. Ei mulla sosiaalistamista tietty mitään vastaan ole, mutta aristelen huonoja kokemuksia, koirapuistoissa kun ruukaa käymään myös sinne sopimattomia tapauksia.

Pennun raakaruokinta.

Ne tavanomaiset speksit, Rafi tasan 16 viikkoa, 18.7kg ja 53cm. Kasvu ei siis ainakaan hidastumaan päin ole, aika jössikkäkin tuo kyllä on. Ei nyt pyöreä, muttei laihakaan. Hoikka ja tanakka, oon koittanu vilkuilla vyötärölinjaa, että pysyy hyvänä ja mun silmiin pysyykin. Taitaa se olla rakennekin vähän tuommoinen järkälemäinen.

Seuraa muuten ihan mieletön kuvafloodi, sori siitä, mutta oon tosi huono karsimaan ja luuta kaluavassa koirassa on jotain niin mielenkiintoista seurattavaa, että kuvia kertyi ihan vahingossa.

Rafi on syönyt koko pienen ikänsä ainoastaan raakaruokaa, kasvattajallaan oli saanut jotain nappulaakin iltapalaksi, mutta kotiuduttuaan meille nappulat ei oikein maistuneet ja pennulla oli mahakin sekaisin, joten jätin ne sitten suosiolla pois. Pelkkä raakaruoka tuntui selkeimmältä vaihtoehdolta.

Oon monelta kuullut ihmettelevään sävyyn, ettei koskaan raakaruokkisi pentuja, mutta en oo mistään lukenut tätä puoltavaa asiatekstiä. Toki siis täytyy tiedostaa, että jos ei tiedä mitä tekee, menee perse edellä puuhun - mutta se nyt pätee ylipäänsä kaikkeen elämässä ja itse en ainakaan ole siinä määrin täydellisen luottava itseeni, ettenkö kyseenalaistaisi valintojani ja perehtyisi asioihin kunnolla. Kyselen mieluummin tyhmiäkin kuin oletan tietäväni missä mennään.

Lähtökohtana kun oli ensimmäinen A) virallisesti ihan oma pentu, B) isokokoinen pentu ja C) ensimmäinen täysin raakaruokittu koirani, vietin vielä pennun kotiuduttuanikin monet illat nokka googlessa ja etsin tietoa - ja varmaan kyllästymiseen asti häiriköin tuttujani, jotka asiasta tiesivät ja raakaruokkivat koiriaan (raakaruokinta alkaa kuulostaa kohta tyhmältä omaan korvaani, mutta vielä enemmän sitä tekee BARF, joka tuntuu olevan nykyään jopa enemmän jo brändi kuin ruokavalio, joten koittakaa kestää sanavalintaani).

Toistaiseksi ei oo tullu vielä mitään sellaista vastaan, että alkaisin epäillä Rafin ruokavalioo, poika kasvaa hyvää ja tasaista vauhtia, tulee sekä korkeutta, että painoa. Kakasta näkee heti jos ruoassa on suhteet pielessä ja kun itse tekee kaiken (no en itse kyllä lihoja saalista, myönnän!) osaa heti tehdä muutoksiakin.

Juurikin menneellä viikolla Rafilta alkoi tulla tavaraa tavallista enemmän, muutaman kerran kakkasi jopa sisälle, kun ei tainnut itsekään ehtiä hätäänsä reagoida. Kakka oli ihan normaalia, sitä vaan alkoi tulla reippaammin ja kyseltyäni sainkin vinkin kokeilla vähentää kasvisten määrää - ja se muutos jo tuntuisi riittäneen. Samaan aikaan tosin poju söi hieman tiheämmin samalla viikolla pari erittäin rasvaista luuta ja sai lohtakin paristi, mutta liiallinen rasva olisi kai jo ripaskaksi asti pistänyt pennun mahan. Näillä mennään siis toistaiseksi.

Yksi asia, mitä pidän aika oleellisena osana raakaruokintaa, ovat ne luut ja nimenomaan niiden pureskelu. Rafi on toistaiseksi saanut vain kalkkunan, kanan ja lampaan luita pehmeytensä vuoksi. Jahka riiviö vaihtaa hampaansa, on mulla ihan uus luiden repertuaari tiedossa mihin perehtyä, kaiken maailman rustot ja isommat luut on ollu lähinnä viriketarkoitukseen tähän asti - ja osa toki tulee sitä olemaan jatkossakin.

Pidän silti juurikin sitä luiden pureskelua, ei jauhettuna syömistä, tosi olennaisena osana tätä ruokavaliota, koska se tekee hampaille ja koko suun lihaksistollekin hyvää ja tuota pentua katsoessa kyllä kalkkunankin kaulan syöminen hetkellisestä virikkeestä menee, vaikka koko ajan nekin alkaa kadota koiran suihin nopeammin ja nopeammin.

Alussa kieltämättä jännitin itsekin, että kuinka tehokkaasti pieni pentu luut malttaa pureskella, mutta aika nopeasti luotto siihen syntyi, kun pentu paristi oksensi turhan isoina nielemänsä luut yöllä takaisin ja kerran kun ahmi kokonaisen broilerin siiven kerralla suihinsa, sen myös hyvin äkkiä oksensi uloskin - ja oppi muuten itsekin pureskelemaan. Nykyään noiden luiden syönti onkin jo järjestelmällistä rutiinia Rafille.

Oon huomannut tän asian herättävän ihmisissä tunteitakin usein, tuppaa olemaan oikeestaan ihan sama niin kuin jokainen asia, jossa tehdään joku perustavanlainen valinta jonkun toisen puolesta, oli se sitten lemmikki tai jälkikasvu, se herättää tunteita. Ja kyllähän sen ymmärtää, koen niitä samaisia tunteita itsekin vähän väliä aiheesta jos toisestakin.

En silti pidä raakaruokintaa mitenkään parempana ruokintatapana kuin esimerkiksi nappuloita syövien koirien ruokavaliota. Luonnollisempana, kyllä, mutta en parempana. Toki sanon sen, että koiran ei mun mielestä kuuluisi saada ravinnokseen pelkkää nappulaa, vaan sekin tarvitsee runsaasti lisukkeita. En kyllä myöskään onnekseni taida ketään edes tietää, joka koiransa pelkällä kuivamuonalla ruokkisi.

Lisäksi pidän tärkeänä, että ihmiset valitsee sellaisen nappulan joka ei sovi vain sille omalle koiralle, vaan nimenomaan koirille ylipäänsä. Vehnä yms ei mun mielestä koirille kuulu lainkaan. Itse asiassa yksi viimeisimpiä askelia pois kuivamuonavalinnoistani, tapahtui erään eläintarvikekauppiaan kanssa käymäni keskustelun jälkeen. Koko pienen (köh) ikäni oon ollut siinä visussa käsityksessä, että peruna ei ole koiran ravintoa, koska koiran elimistö ei sitä pysty hyödyntämään. Nyt sitten kuitenkin kuulemma useampi firma on lisännyt perunan nappuloihinsa, ja selitykseksi tähän sain kuulla, että riisi alkaa olla liian kallista käytettäväksi. Varmaan ihan validi perustelu, mutta oma kantani istuu sen verran tiukassa, että en kerrassaan vaan osannut perunaa sisältävää ruokaa koiralleni syöttää (vaikka menin sen pikkusäkinkin sitä ostamaan, mur!).

Täytyy sekin tunnustaa vielä, että itse asiassa varmaan kaikkein suurin syy raakaruokintaan suuntautumisessa oli lopuilta se kuuluisan katala uteliaisuus - se oli vaan vielä yksi askel eteenpäin otettavaksi lukuisten vaihtoehtojen joukossa.

Oon itse asiassa niinkin kiinnostunut raakaruokinnasta, että ollaan miehen kanssa jo leikitelty ajatuksella, että alettaisiin myydä sitä meidän kissakaksikollekin. Ainakin ne sen verran kaltionkohdeltuina usein tuijottavat Rafia kun tämä kaluaa luitaan, että en usko sen olevan lopulta ainakaan täysin poissuljettu vaihtoehto.

Pelkkää korvia ja tassuja.

Tän hetken mitat heti alkuunsa (pitäisi kerätä nämä jonnekin sivupalkkiin), poju 14 viikkoa ja 15.5kg ja 48cm.

Turkkiaan Rafi alkoi vaihtaa näemmä, poju on tummunut aivan silmissä siitä kermanvaaleasta. Kauluri on mustunut kunnolla ja muutoin on mustan/kermanvaalean sekoitteinen, eli aika ruskeelta näyttää. Saa nähdä millaiseksi lopulta jää. Nytkin Rafilla on ollut kovin lyhyt turkki, vaikka isällään esim on kunnon paksu ja pitkä malamuuttimainen karva, taitaa Rafi tulla lyhytkarvaisempaan emäänsä.

Koiran lisäksi kasvaa meidän ulkoilumatkat, totuttiin hyvin kävelemään pojan kanssa 3km lenkkejä jo, kun tajusin ihan vahingossa, että mehän kävelläänkin jo 6km lenkkejä. En oo sitten tahtia viittiny enää himmailla, kun tuo niin mielellään kulkee noilla mettäpoluilla useampaakin kilsaa. Luotan siihen, että pentu kyllä heittäytyy maate jos ei jaksa kulkea. 

 (yllä oleva on muuten ihan turha kuva, mutta tuosta näkee turkin muutoksen)

Kaikkein ihaninta tässä pentuarjessa on ehkä pentu ja lapset. Tuo kolmikko on jo nyt niin tiivis, Rafi on oppinut tosi hyvin oleen lasten kanssa ja lapset Rafin, noi suorastaan kasvaa toisiinsa kiinni. Täysin erilaista kuin kahden aikuisen koiran kanssa, joiden keskelle syntyy kaksi lasta, silloin pitää koiran tottua muutoksiin ja toisaalta taas meidän aikuistan niin eri tavalla pitää huoli koirien rauhasta ja omasta tilasta. Nää kolme jotenkin oppii keskenään antamaan sen tilan toisilleen, ei tarvii itse paljoa rajoja asettaa, vähän ohjata välillä. 

"Koiralle unirauha," on meillä ehkä tutuin hokema mitä pentuun ja lapsiin tulee, ja esikoiselle onkin tullut erittäin tärkeäksi taata pennulle sen rauha nukkua. Tämä toki lapsen maailmassa tarkoittaa sitä, että useimmiten koiran luokse raahataan tyyny ja peitto ja käydään viereen makaamaan, pikkusisko tietty perässä, mutta eipä tuo näytä pentua häiritsevän. 

Pennulle pitää toki myös lukea iltasatu.

 

On se vielä ihan vauva silti.

Sellaiset väliaikakuulumiset tällä kertaa, kauheasti ei ole mitään uutta ollut, koiran kanssa totutellaan arkeen ja hyvin on tottunut jo bussimatkoihin ja kotitokoilukin menee hyvin, kohta voidaan jo siirtyä uloskin treenaamaan. Sen verran varmaan tulevaisuudessa löytyykin asiaa, kun ajattelin aloittaa jäljestämisen Rafin kanssa, on toi riistavietti niin voimakkaan oloinen koirassa. Se pitää vielä päättää, että verijälkeä vai PK-jälkeä. Molemmissa on puolensa, enkä kyllä rehellisesti sanottuna ole edes perehtynyt, poissulkevatko ne kuinka toisiaan, tuskinpa, mutta joka tapauksessa toinen pitää juuri nyt valita, millä aloittaa.