Ne tavanomaiset speksit, Rafi tasan 16 viikkoa, 18.7kg ja 53cm. Kasvu ei siis ainakaan hidastumaan päin ole, aika jössikkäkin tuo kyllä on. Ei nyt pyöreä, muttei laihakaan. Hoikka ja tanakka, oon koittanu vilkuilla vyötärölinjaa, että pysyy hyvänä ja mun silmiin pysyykin. Taitaa se olla rakennekin vähän tuommoinen järkälemäinen.
Seuraa muuten ihan mieletön kuvafloodi, sori siitä, mutta oon tosi huono karsimaan ja luuta kaluavassa koirassa on jotain niin mielenkiintoista seurattavaa, että kuvia kertyi ihan vahingossa.
Rafi on syönyt koko pienen ikänsä ainoastaan raakaruokaa, kasvattajallaan oli saanut jotain nappulaakin iltapalaksi, mutta kotiuduttuaan meille nappulat ei oikein maistuneet ja pennulla oli mahakin sekaisin, joten jätin ne sitten suosiolla pois. Pelkkä raakaruoka tuntui selkeimmältä vaihtoehdolta.
Oon monelta kuullut ihmettelevään sävyyn, ettei koskaan raakaruokkisi pentuja, mutta en oo mistään lukenut tätä puoltavaa asiatekstiä. Toki siis täytyy tiedostaa, että jos ei tiedä mitä tekee, menee perse edellä puuhun - mutta se nyt pätee ylipäänsä kaikkeen elämässä ja itse en ainakaan ole siinä määrin täydellisen luottava itseeni, ettenkö kyseenalaistaisi valintojani ja perehtyisi asioihin kunnolla. Kyselen mieluummin tyhmiäkin kuin oletan tietäväni missä mennään.
Lähtökohtana kun oli ensimmäinen A) virallisesti ihan oma pentu, B) isokokoinen pentu ja C) ensimmäinen täysin raakaruokittu koirani, vietin vielä pennun kotiuduttuanikin monet illat nokka googlessa ja etsin tietoa - ja varmaan kyllästymiseen asti häiriköin tuttujani, jotka asiasta tiesivät ja raakaruokkivat koiriaan (raakaruokinta alkaa kuulostaa kohta tyhmältä omaan korvaani, mutta vielä enemmän sitä tekee BARF, joka tuntuu olevan nykyään jopa enemmän jo brändi kuin ruokavalio, joten koittakaa kestää sanavalintaani).
Toistaiseksi ei oo tullu vielä mitään sellaista vastaan, että alkaisin epäillä Rafin ruokavalioo, poika kasvaa hyvää ja tasaista vauhtia, tulee sekä korkeutta, että painoa. Kakasta näkee heti jos ruoassa on suhteet pielessä ja kun itse tekee kaiken (no en itse kyllä lihoja saalista, myönnän!) osaa heti tehdä muutoksiakin.
Juurikin menneellä viikolla Rafilta alkoi tulla tavaraa tavallista enemmän, muutaman kerran kakkasi jopa sisälle, kun ei tainnut itsekään ehtiä hätäänsä reagoida. Kakka oli ihan normaalia, sitä vaan alkoi tulla reippaammin ja kyseltyäni sainkin vinkin kokeilla vähentää kasvisten määrää - ja se muutos jo tuntuisi riittäneen. Samaan aikaan tosin poju söi hieman tiheämmin samalla viikolla pari erittäin rasvaista luuta ja sai lohtakin paristi, mutta liiallinen rasva olisi kai jo ripaskaksi asti pistänyt pennun mahan. Näillä mennään siis toistaiseksi.
Yksi asia, mitä pidän aika oleellisena osana raakaruokintaa, ovat ne luut ja nimenomaan niiden pureskelu. Rafi on toistaiseksi saanut vain kalkkunan, kanan ja lampaan luita pehmeytensä vuoksi. Jahka riiviö vaihtaa hampaansa, on mulla ihan uus luiden repertuaari tiedossa mihin perehtyä, kaiken maailman rustot ja isommat luut on ollu lähinnä viriketarkoitukseen tähän asti - ja osa toki tulee sitä olemaan jatkossakin.
Pidän silti juurikin sitä luiden pureskelua, ei jauhettuna syömistä, tosi olennaisena osana tätä ruokavaliota, koska se tekee hampaille ja koko suun lihaksistollekin hyvää ja tuota pentua katsoessa kyllä kalkkunankin kaulan syöminen hetkellisestä virikkeestä menee, vaikka koko ajan nekin alkaa kadota koiran suihin nopeammin ja nopeammin.
Alussa kieltämättä jännitin itsekin, että kuinka tehokkaasti pieni pentu luut malttaa pureskella, mutta aika nopeasti luotto siihen syntyi, kun pentu paristi oksensi turhan isoina nielemänsä luut yöllä takaisin ja kerran kun ahmi kokonaisen broilerin siiven kerralla suihinsa, sen myös hyvin äkkiä oksensi uloskin - ja oppi muuten itsekin pureskelemaan. Nykyään noiden luiden syönti onkin jo järjestelmällistä rutiinia Rafille.
Oon huomannut tän asian herättävän ihmisissä tunteitakin usein, tuppaa olemaan oikeestaan ihan sama niin kuin jokainen asia, jossa tehdään joku perustavanlainen valinta jonkun toisen puolesta, oli se sitten lemmikki tai jälkikasvu, se herättää tunteita. Ja kyllähän sen ymmärtää, koen niitä samaisia tunteita itsekin vähän väliä aiheesta jos toisestakin.
En silti pidä raakaruokintaa mitenkään parempana ruokintatapana kuin esimerkiksi nappuloita syövien koirien ruokavaliota. Luonnollisempana, kyllä, mutta en parempana. Toki sanon sen, että koiran ei mun mielestä kuuluisi saada ravinnokseen pelkkää nappulaa, vaan sekin tarvitsee runsaasti lisukkeita. En kyllä myöskään onnekseni taida ketään edes tietää, joka koiransa pelkällä kuivamuonalla ruokkisi.
Lisäksi pidän tärkeänä, että ihmiset valitsee sellaisen nappulan joka ei sovi vain sille omalle koiralle, vaan nimenomaan koirille ylipäänsä. Vehnä yms ei mun mielestä koirille kuulu lainkaan. Itse asiassa yksi viimeisimpiä askelia pois kuivamuonavalinnoistani, tapahtui erään eläintarvikekauppiaan kanssa käymäni keskustelun jälkeen. Koko pienen (köh) ikäni oon ollut siinä visussa käsityksessä, että peruna ei ole koiran ravintoa, koska koiran elimistö ei sitä pysty hyödyntämään. Nyt sitten kuitenkin kuulemma useampi firma on lisännyt perunan nappuloihinsa, ja selitykseksi tähän sain kuulla, että riisi alkaa olla liian kallista käytettäväksi. Varmaan ihan validi perustelu, mutta oma kantani istuu sen verran tiukassa, että en kerrassaan vaan osannut perunaa sisältävää ruokaa koiralleni syöttää (vaikka menin sen pikkusäkinkin sitä ostamaan, mur!).
Täytyy sekin tunnustaa vielä, että itse asiassa varmaan kaikkein suurin syy raakaruokintaan suuntautumisessa oli lopuilta se kuuluisan katala uteliaisuus - se oli vaan vielä yksi askel eteenpäin otettavaksi lukuisten vaihtoehtojen joukossa.
Oon itse asiassa niinkin kiinnostunut raakaruokinnasta, että ollaan miehen kanssa jo leikitelty ajatuksella, että alettaisiin myydä sitä meidän kissakaksikollekin. Ainakin ne sen verran kaltionkohdeltuina usein tuijottavat Rafia kun tämä kaluaa luitaan, että en usko sen olevan lopulta ainakaan täysin poissuljettu vaihtoehto.
No comments:
Post a Comment