Barffaus puhtaimmillaan on mulle täysin uus asia. Entiset koirani söivät paljon raakaa lihaa, mutta turvauduin kuitenkin laadukkaaseen nappulaan, alkuunsa taisivat saada ProFormancen ruokaa, mutta kun merkin tietysn ruoan saatavuus hankaloitui liiaksi, vaihdoin Brit Caren hypoallergeeniseen ruokaan. Entiseksi kulkukoiraksi narttukoirani elämän piti olla vielä vähän vaikeampaa, sillä hän oli vehnälle ja naudalle allerginen.
Asenteeni barffausta kohtaan on ollut varmaan aika klassisen ennakkoluuloinen - kuulostaa hyvältä, mutta liian vaikealta. Tottumuksesta oli vaikea päästä eroon, tuntui ettei toimivaa tapaa kannata alkaa korjailla. En kuitenkaan koskaan ollut oikeasti todella perehtynyt barffaukseen, mitä aloin tehdä kun hitaasti lämpenin ajatukselle. Ajattelin, että no voisihan sitä, 50/50 vaikka, että antaisin kuitenkin nappulaa, jotta voin olla varma siitä, että koira saa kaiken mitä tarvitsee.
Vaan mitä enemmän luin barffauksesta, sitä vähemmän hankalalta se alkoi kuulostaa. Luonnollisuus on ollut läheltä sydäntä jo lastenkin myötä, miksei koirankin? Raakaruokinta alkoikin tuntua tutummalta päivä päivältä, jo ennen mitään varsinaista kokemusta.
Asiaa myös helpotti se, että Rafin kasvattaja raakaruokki pentuja jo alusta asti. Tein siis jo hyvissä ajoin tilausta Kennelrehulle, tilasin raakaa lohta, naudan mahaa, torven palasia, broilerin siipiä, lampaan luita ja lisiksi merilevää, lohiöljyä ja valkosipulirouhetta. Vitamiineja vielä päälle ja valmista on!
Canaganin pikkusäkinkin kävin hakemassa, noin ikäänkuin varuiksi, ehkä vaimentamaan omaa epävarmuuttani. Noh, onhan sitä tullut jo paristi tässä viikon sisällä laitettua muutama naksu kongin sisälle, että ei ihan turha ostos...
Noin muuten broilerinsiivet uppoaa pentuun todella hyvin, jopa niinkin hyvin, että kasvis-lihamössö ei niinkään kiinnosta. Aika nopeasti piti ottaa taktiikka, että ensin annan pennulle mössön ja syötyään sitä sen mitä syön, annan siipiä yhden tai kaksi päälle. Toistaiseksi Rafi on syönyt samat kolme kertaa kuin kasvattikotonaankin, en ole nähnyt syytä lisätä neljättä kertaa ja kahteen kertaan vähennetään sitten, kun pentu on kasvanut tarpeeksi.
On ollut kerrassaan hienoa seurata, miten hyvin Rafi käsittelee lihaisia luita ja oppii syömään niitä. Yhden broilerin siiven se tuossa pari iltaa sitten nielaisi vähän turhan innokkaasti ja vähän pureksien, joten yöllä herättiin sitten siivoamaan, kun pari kokonaista luuta tuli oksennuksen mukana ylös. Tämä lisäsi itsevarmuuttani ruokavalion suhteen - mahalaukku pistää hyvin takaisin sen, mitä ei voi laittaa eteenpäin. Ja tuon jälkeen Rafikin on kyllä pureskellut siipensä oikein huolellisesti.
Yllä olevissa kuvissa Rafi kiskoo lampaan luita, jalka paremminkin. Huomenna näkee, miten maistuu selkäranka. Olen noita isompia luita pitänyt vielä toistaiseksi ihan virikeluina, katsoo sitten miten isompana alkaa kovemmatkin luut maittaa.
Mitä tulee rahalliseen panostukseen, jos on syöttänyt koirilleen markettiruokia, voi barffaus kieltämättä tuntuakin aika paljolta, mutta itselläni ei ole laskelmieni mukaan lompakkoon kovinkaan paljon isompaa lovea jäämässä raakaruokinnan vuoksi, kuin mitä jäi kahta liki puolet aikuiskooltaan pienemmän koiran ruokkimisesta laadukkaalla nappulalla + raa'alla lihalla.
Go BARF, sanon minä nykyään siis.
No comments:
Post a Comment