Takana hyvin nukuttu yö.

 Varauduin etukäteen, etten juurikaan nukkuisi ensimmäisinä öinä itse mikäli pentu päättäisi alkaa ikävöimään sisaruksiaan ja kasvattikotiaan tai yrittäisi tunkea sänkyyn koko ajan. Asennoiduin jo suunnilleen nukkumaan lattialla pennun kanssa, mutta jälleen kerran Rafi yllätti positiivisesti.

Nukkumaan mennessä asetuin sänkymme jalkopäähän, minkä puolella Rafin peti on (nukumme lasten kanssa perhepedissä, eikä sängyssämme ole jalkoja, joten se on aika matala) ja pidin kättäni Rafin pedissä ja välillä silittelin pentua. Siihenhän se sitten nukahtikin pian ja sain painettua pääni omalle tyynylleni. Yön aikana Rafi yritti kerran sänkyymme, mutta asettui taas pienellä silittelyllä petiinsä. Samalla herätyksellä pääsi lorottamaan keittiöön pissat, kun hölmönä otin Rafin mukaani makuuhuoneesta ja aloin vasta sen jälkeen pukea ylleni. Omaa mokaa!

6:30 Rafi heräsi seuraavan kerran, tällä kertaa tajusin hypätä ekana omiin vaatteisiin ja sitten pentu kainaloon ja äkkiä ulos ja sinnehän se lorotteli menemään kiltisti pihalle.

Tämäkään ei siis olis paremmin voinut mennä.

Ei voi sanoa kuin, että hieno pentu! Mun on tosi vaikea oikeastaan uskoa välillä, miten hyvin ja helposti kaikki sujuu, vertaan varmaan liikaa edelliseen kaksikkoon, joiden kanssa kaikki oli juuri ensiminuuteista eteenpäin haastavinta. Hyväluontoisen pennun luontainen halu tehdä oikein luo siihen nähden hirmuista kontrastia ja varmaan herkästi hehkutankin Rafia asioissa, mitkä monelle muulle on ihan perussettiä. Se mulle sallittakoon, onhan tämä kaikin puolin mun ensimmäinen ihan oma pentu. 

Ja toki takana on vasta (nyt tätä kirjoittaessa) vajaa kaksi päivää Rafin kanssa, joten kaikki on vielä edessä ja mitä tahansa voi tulla vastaan, mutta päivä kerrallaan mä tätä blogia kuitenkin kirjoitan. Sitä ei kannata sekoittaa naiiviuteen, ehkä innokkaaseen ulosantiin ja ärrrrsyttävän positiiviseen asenteeseen, olen kuulemma vähän sellainen.

Kissatkin alkoivat pikkuhiljaa ottaa kontaktia Rafiin. Punainen kissamme Niilo tuumasi ensin, että ei aio lattiatasolla oleilla niin kauan kun Rafi on vapaana huoneistossa, mutta tänään ronttimuskin laskeutui korkeuksista haistelemaan pentua.

Rafi ei oikein ota kontaktia kissoihin. Se ei tunge väkisin lähelle. Se katselee etäältä ja iltavillinä tuossa aiemmin yritti vähän haastaa kissoja leikkiin, mutta piti yhä etäisyytensä. Jos kissat lähestyvät Rafia, ei se mene vastaan vaan odottaa aloillaan. Ihan hyviä merkkejä nämä musta, kenties näistä kasvaa hyvät kaverit. 

Risto-kissa näyttää suurimman osan ajasta siltä, että haluaisi jo päästä nukkumaan pennun vieressä, mutta ei uskalla. Risto oli hyvin kiintynyt edellisiin koiriimme ja nukkuikin niiden kainalossa usein, halusi koirat sitä tai ei.

Vaan nyt pissattamaan kusilinkoa.